Minulla on viimeisen kahden viikon aikana ollut hieman haasteita motivaation kanssa enkä ole saanut aikaiseksi edes päivittää blogiani. 3 kuukautta meni kuin vastarakastuneena uuteen elämääni ja kaikkeen siihen liittyvään, mutta viime viikolla tuli ensimmäistä kertaa jonkinlainen tylsistyminen. Mieheni oli reissussa, joten en päässyt liikkumaan kuin pari kertaa (oikeasti olisin päässyt, jos olisin oikeasti halunnut!), sillä olin viime viikon YH-äitinä. Tämä tylsistyminen vaikutti myös syömiseeni. Yhtäkkiä en enää keksinytkään mitään ”uutta ja kivaa”, vaan tuntui, että syön aina vaan samoja ruokia. Onneksi ei kuitenkaan tehnyt mieli syödä mitään sopimatonta ja kyllähän niitä uusiakin kokeiluja tuli tehtyä, kun vähän pinnisti.

Tällä viikolla olin puolestani itse reissussa enkä päässyt liikkumaan. Söin semi-huonosti, sillä söin mitä oli tarjolla eivätkä kaikki ruoat noudattaneet omaa uutta ruokavaliotani. Toki olisin voinut jättää väliin joitakin ruokia, mutta vanha minäni tuntui kaivautuvan jostakin esiin. Toinen vaihtoehto olisi ollut olla nälissään. Viimeisenä iltana hotellissa minua alkoi todella ärsyttää tämä tilanne sekä samalla hieman pelottaa, että tähänkö tämä taas kaatuu ja koko 3 kuukauden työn tulos valuu hukkaan. Päätin, että torstaina syön taas niin terveellisesti kuin voin ja perjantaina jatkan kotona uutta elämääni. Ja niin myös tein. Perjantaiaamuna vaaka näytti +0,9kg, mutta onneksi ei sen enempää. Tuttu ja terveellinen aamupuuro maistui taivaalliselta, ja ruokavalioni palautui nopeasti uuden elämäni mukaiseksi. Perjantaina menin myös suoraan töistä salille ja salilla kävin tänä aamunakin. Ei siis syytä huoleen!

Tämä ei varmastikaan tule olemaan ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun motivaatiotani koetellaan tai uusi elämä alkaa tympiä. Tällaisissa tilanteissa onkin tärkeää, että itse tunnistaa tilanteen ja miettii myös mistä se johtuu. Itse olen ainakin on/off-tyyppiä: joko teen täysillä (syön terveellisesti ja liikun) tai sitten en tee mitään (syön mitä sattuu enkä liiku). Nyt kun oli haasteita terveellisen ruoan ja liikunnan suhteen, vaikutti se myös heti omaan mielialaani eikä huvittanut liikkua, vaikka olisi ehkä voinutkin.

Omat syyni elämäntapamuutokselle eivät ole muuttuneet miksikään, joten oli helppoa ja suorastaan huojentavaa palata normaaliin terveellisempään arkeen. Voitin siis taas kerran itseni!

Terveisin, Itseni Voittaja