Epäilen, että minulla on kehittymässä neljänkympin kriisi! Täytän 40-vuotta ensi vuonna ja olen alkanut pohtia kovastikin sitä, mitä minä haluan tehdä isona? Palasin takaisin töihin äitiysvapaalta viime syyskuussa ja opettelin oman työni uudelleen. Elämä oli todella hektistä töissä ja työpäivän jälkeenkin. Viikonloput tuntuivat suorittamiselta, sillä piti saada tehtyä aina kaikkea. Tuntui, etten palaudu edes viikonloppuisin.

Aloin miettiä, että tätäkö tämä sitten on ja pidänkö työstäni enää? Olen ollut nykyisessä työssäni nyt 8 vuotta (joista kaksi vuotta olin pois) ja mieleni olisi valmis muutokselle. Olen hakenut vastaavia töitä toisista yrityksistä ja jäänyt toiselle tai kolmannelle sijalle, mutta nyt jälkikäteen ajateltuna en usko, että vastaus löytyy täysin toisesta yrityksestäkään, jossa tekisin periaatteessa samaa työtä.

MUTTA, minua kiinnostaa ihan hirveästi hyvinvointi! Oman elämäntapamuutokseni myötä kiinnostus terveellistä ruokavaliota, liikuntaa sekä uutena tulokkaana luonnonkosmetiikkaa kohtaan on vain kasvanut, ja mietin kovasti voisiko vastaus löytyä tästä! Voisinko ja ennen kaikkea uskaltaisinko hypätä aivan uuteen työmaailmaan ja tehdä sitä, mikä tällä hetkellä eniten kiinnostaa minua? Uskallanko aloittaa ihan nollasta ja ”heittää hukkaan” nykyisen työkokemukseni? Vai onko tämä vain tämän hetken villitys, kuten mieheni sanoo, ja menee kohta ohi?

Lehdet ja ympäröivä maailma ovat täynnä esimerkkejä alanvaihtajista, ja universumi viestittää minulle koko ajan pieniä vinkkejä. Tai sitten kuvittelen vain. Todella ihailen rohkeita naisia ja miehiä, jotka ovat vaihtaneet alaa ja kouluttautuneet uudelleen. Vielä ehtisin ihan hyvin, sillä täytänhän ”vasta” 40.

Mielessäni pyörii päivittäin oman yrityksen perustaminen, jossa voisin yhdistää oman nykyisen osaamiseni sekä uuden tulevan hyvinvointi-osaamiseni, johon siis tarvitsen koulutuksen. En kuitenkaan tekisi mitään radikaalia, vaan lähtisin katsomaan, miten homma alkaa sujua vähän niin kuin harrastuksena. Perheeni toiveena olisi myös muuttaa osittain ulkomaille, joten työni pitäisi olla liikkuvaa. Toisin sanoen minun pitää pystyä tehdä sitä missä maassa tahansa. Ja minusta tuntuu, että ratkaisu alkaa pikku hiljaa muodostua!

Olen suunnitellut, että tulevan kesälomani aikana keskityn perheeseeni, hyvinvointiini ja mietin, mitä oikeasti haluan. Kun alan työstää ajastusta mielessäni ja paperille, niin uskon, että vastauskin alkaa pian löytyä! Nyt tai ei koskaan – niin ajattelin ennen elämäntapamuutostanikin ja luulenpa, että niin aion tehdä nytkin!

Terveisin, Itseni Voittaja